SarRa:n jäsen Jari Kuva aloitti ratsastusharrastuksen aikuisena. Ratsastaminen on ollut Jarin pitkäaikainen haave, joka totetui syntymäpäivälahjaksi saatujen ratsastustuntien kautta. Jarille ja hänen perheelle ratsastus on mukavaa yhdessä tekemistä ja oppimista.
1. Kuka olet?
Olen Jari Kuva. Asun Mikkelissä.
2. Mitä teet työksesi?
Opiskelut ja työelämä ovat takanapäin ja olen ollut jo pari vuotta eläkkeellä.
3. Miten ja milloin olet aloittanut ratsastuksen?
Televisiossa pyöri 70-luvulla perhe on pahin -niminen sarja, jonka yhdessä jaksossa perheen pää Archie Bunker oli pian täyttämässä 50 vuotta. Hän murehti, että hänelle tulee kohta 50 vuotta täyteen eikä hän ole koskaan vielä ratsastanut hevosella ja hän on sentään amerikkalainen. What a shame!
Jossain vaiheessa meillä tuli vaimon kanssa kotona puhetta siitä ja hän ilmeisesti pisti sen korvan taakse. Kun pian tämän jälkeen täytin 60 vuotta, sain häneltä yllättäen lahjaksi 4 tuntia ratsastusta Rellulla. Silloin elettiin vuotta 2015 ja siitä se sitten lähti.
4. Miten ratsastusharrastus on vaikuttanut uravalintaasi tai elämääsi?
Se parantaa elämänlaatua tuomalla elämään laajan aspektin lisää. Nuorempana harrastin eri urheilulajeja ja liikkuminen sekä treenaus olivat normaalia arkipäivää. Kun ikää tulee, niin tulee rajoitteitakin. Mikä ennen oli helppoa, niin eipä se enää onnistukaan, joten joutuu vähän pohtimaan mihin pystyy ja mikä on järkevää tai mistä on hyötyä, jotta
oma toimintakyky säilyy.
Ratsastus soveltuu tämän tavoitteen täyttämiseen erittäin hyvin. Uskaltautuakseen hevosen selkään, täytyy pitää itsensä ainakin kohtalaisessa kunnossa. Se siis motivoi tekemään erilaisia oheisharjotteita, (mm. lihaskunto- ja koordinaatio) mikä olisi tärkeää kaikille kun ikää tulee lisää.
Toiseksi, onhan se niin hienoa hommaa. Kuten Winston Churchill aikoinaan sanoi, että ”yksikään hevosen selässä vietetty tunti ei ole mennyt elämässä hukkaan” (vapaasti suomennettuna). Hevonen on uljas eläin ja yhteistyö hevosen kanssa sisältää jotain, mitä on vaikea selittää, mutta se vain jollain tapaa tekee hyvää ihmiselle ja korvien välille.
”Joka ratsastunti se tapahtuu enkä lakkaa sitä ihmettelemästä”, toteaa Jari.
Tyttären tyttäretkin ratsastavat ja tytärkin ratsasti nuorempana. Tämä onkin meillä yhteinen puheenaihe ja harrastus, mikä on erittäin mukava juttu. Myös ratsastuskisoja tulee nykyään seurattua tv:stä ihan eri silmin, kun itsekin ratsastaa. Tietää, että ei ole ihan helpoimmasta lajista kysymys.
4. Mitä hevoset ovat opettaneet sinulle?
Ainakin ne rauhoittavat mieltä ja panevat pohtimaan omaa toimintaa, tarkkailemaan omia tekemisiään ja tuntemuksiaan sekä keskittymään olennaiseen – tai ainakin yrittämään sitä.
”Ne toimivat niinkuin peilinä ja miun kohdalla; kun tekee virheen, niin lopputulos ei ole toivottu”, Jari pohtii.
Hevoselle kun ei voimalla pärjää, niin ainoa vaihtoehto on taidot ja niitä on mahdollista kehittää myöhemmälläkin iällä, vaikkakin ehkä vähän hitaammin kuin nuorempana. Riippuu lähinnä siitä miten asiaan paneutuu.
Sitten tietysti kunnioitusta; kunnioita hevosta, niin hevonen kunnioittaa sinua. Niin metsä vastaa niinkuin sinne huutaa.
Paitsi että pakoeläimenä se aina tietenkin asettaa tiukassa paikassa oman etunsa ensimmäiseksi. No, se ei ole hevosen vika, vaan ominaisuus, kun se on sellaiseksi luotu. Hevonen opettaa siten ratsastajaa olemaan hereillä ja ennakoimaan mahdollisuuksen mukaan, koska mitä tahansa voi aina tapahtua ja niinhän se on vähän elämässä yleensäkin.